Tekohauskaa illanviettoa

Jotkut ihmiset ovat sosiaalisempia kuin toiset. Minusta tuntuu, että omalla kohdallani se vaihtelee laidasta toiseen, toisinaan olen ystävä kaikkien kanssa (monesti siihen tarvitaan alkoholia, toisinaan se onnistuu ihan selvinpäinkin) ja toisinaan olen juro erakko joka haluaa pysytellä omissa oloissaan, eikä oikein keksi mitään sanottavaa small-talk tilanteissa.

Alkoholi tosiaan lisää yleensä tällaista kaikkien kanssa kaveeraamista, mutta nykyisin omalla kohdallani tähänkin on tullut jonkinlainen muutos. Olimme miehen kanssa viettämässä mökki-iltaa ns. pienimuotoisella leirintäalueella, vanhempi tuntematon pariskunta pyysi meidät mökkiinsä istumaan iltaa. Mun mies oli heti valmiina ja passitin hänet edeltä, saadakseni kai miettimisaikaa, olisiko minusta siihen, ja ennenkaikkea aikaa nousuhumalan kasvatukseen. Join pari tölkkiä siideriä ja menin perästä. Istuin aika tarkkaan ottaen 20 minuuttia siinä humalaisessa seurassa, kunnes sanoin että lähtisin. Tajusin, etten kokenut mitään iloa, juoma ei noussut päähän enkä edes halunnut sen nousevan. En liioin keksinyt mitään hauskoja repliikkejä, tunsin olevani juttuineni kuin toiselta planeetalta. Tajusin etten enää halua tuhlata aikaani tällaisiin iltoihin, enkä jaksa teeskennellä hauskuutta, kuunnella ventovieraiden ihmisten elämäntarinoita ja nauraa heidän vitseilleen. Mieheni varmaan tajusi jutun juonen, koska tuli lähdettyäni heti perässä mökkiimme ja käytiin suosiolla nukkumaan.

Joskus aikaisemmin tilanne olisi mennyt ihan eritavalla. Olisin jo siinä vaiheessa, kun kutsu tuli, ollut hyvässä nousuhumalassa. Olisin ilolla liittynyt seuraan ja ollut "illan tähti", se joka johtaa keskustelua ja vie huomion itseensä, kai hyvässä ja pahassakin. Olisin pitänyt hauskaa huomaamatta, ettei mitään hauskaa ollutkaan.

Kai tässä alkoholinkäytössä alkaa viisastua, rauhoittua ja väsyäkin. Kuten jo aikasemmin kirjoitin, joku seinä tai raja on tulossa vastaan. Tai ainakin salaa kai toivon niin. En enää halua kaivata viinalla synnytettyjä iloja. Vaikka tiedän, etten siitä kaikesta vielä täysin valmis ole luopumaankaan. (Ja taas herää kysymys, pitäisikö edes, jos ei ole yleisten taulukoiden mukaan edes alkoholisti, tosin ehkä olen juurikin likellä suurkuluttajaa) Elämässäni on tällä hetkellä niin monia muitakin parannettavia alueita. En oikein tiedä mistä osa-alueesta saisin aloitetuksi. Sen olen kuullut, että montaa suurta muutosta ei kannata yrittää samalla kertaa.