Selvä valinta

Eilen oli tarkoitus lähteä terassille ja sitten baariin. Muutamalta kaverilta tuli pitkin iltaa houkuttelevia tekstiviestejä ja olin kahden vaiheilla lähdenkö vai jäänkö. Entinen työkaveri soitti monta kertaa ja pyysi lähtemään "edes yhdelle"... siihenhän se ei koskaan jää.. mutta tälläkertaa tein hyvän valinnan ja jäin kotiin. Olin vaihteeksi perjantai-illan selvinpäin. Olen ollut jo viikon selvinpäin, vaikka olen lomalla! Hyvä minä..

Monesti, jos olen päättänyt jäädä kotiin monista baariinkutsuista huolimatta, oloni on kokoajan levoton, kun ajattelen mistä kaikesta olen jäänyt paitsi jäätyäni kotiin... tälläkertaa en tuntenut sitä levottomuutta; päinvastoin: oloni oli rauhallinen ja levollinen, onnellinen siitä, että olin jäänyt kotiin.

Tehtiin koiran kanssa pitkä lenkki. Katselin luontoa, kuuntelin sen ääniä, ja mietin, miten paljosta olen selvinnyt. Sekin oli jo eräänlainen selviäminen, etten antanut periksi "menojalalle", vaan aivan rehellisesti olin sitä mieltä, että jos jään kotiin, minulla on mukavampaa. Ja olikin. Koska se hauskuus ja mukava, mitä on baareissa, ei ole aitoa. Se hauskuus, mitä meillä oli koiran kanssa, kun leikimme ja riehuimme, oli aitoa.

Monesti mietin, miten mukavaa olisi, jos olisi sellaisia ystäviä, joiden kanssa voisi tehdä muutakin kuin lähteä baariin. Kun mietin ystävä- ja kaveripiiriäni, niin tällaisia ystäviä ei kovin montaa ole. Valtaosa on baarituttuja ja "bailauskavereita", joita tavataan vain baarissa, ja joita yleensä nähdään vain humalassa. Olisi kiva viettää vaikkapa peli-iltoja, leffailtoja, ihan vaan kahvitella tai lähteä vaikka lenkille. Se on niin harvinaista, että tällaiset kerrat voi laskea yhden, no ehkä jopa kahden käden sormilla, mutta harvinaista se on silti. Tätä kaikkea teen toki mieheni kanssa, mutta voisihan meillä joskus käydä selvinpäin ystäviäkin kylässä.. Miehen puolelta on vähän sama juttu.. hänellä kaverit joko asuvat kaukana, tai ovat kaljottelukavereita, koska ovat olleet sitä aina. Mistä sellainen suhde sitten muodostuukin, että kaverukset muuttuvat kaljottelukaveruksiksi... minullakin on vanhoja työ- ja koulukavereita, joiden kanssa tuttavuus alkuun perustui aivan muille asioille, mutta joiden kanssa nykyään on menty siihen, että tavataan aina baarissa..

Ostin viimeviikolla Juhani Seppäsen kirjan "Selvästi juovuksissa". En tiedä miksi. Ehkä taustalla oli jonkinlainen ajatus siitä, että pystyisinkö minä tuohon. (Niille, jotka eivät tiedä ko. kirjaa, kerrottakoon, että työterveyslääkäri Seppänen, joka tunnustautuu alkoholin suurkuluttajaksi, kokeili miten onnistuu vuosi ilman viinaa ja kirjoitti aiheesta kirjan.) En ole vielä lukenut kirjaa, koska kesken on kaksi muuta kirjaa, mutta kun ne on luettu, aloitan tämän..

Nyt aamulenkille koiran kanssa. Ei ole krapulaa tänään. Onko huomenna, se jää nähtäväksi..