tiistai 5. elokuuta 2008

Elämänmuutos

Elämänmuutos on vaikea tehdä. Se on vaikea tehdä yksin, vaikea tehdä jos ei ole kannustusjoukkoja. Vielä vaikeampi se on tehdä, jos koko ajan joku vieressä suorastaan kannustaa pysymään kiinni vanhoissa tavoissa. Jatkuvasti joku kysyy, patistaa, kannustaa, jankuttaa ja tivaa, liehittelee lähdetkö juomaan... Jatkuvasti mun mieskin tässä vieressä haluaa viikonloppuisin ja lomaviikoilla ottaa olutta, tilata pizzat, hakea ruuat mäkkäriltä ja vuokrata leffoja. Ei huvita lähteä yksin kuntoilemaan, ei huvita syödä salaattia kun toisella on vieressä herkkupizzat ja pihvit, eikä huvita selvinpäin katsella kun muut juo. Tässä vaaditaan joko pirusti tahdonvoimaa taikka sitten jotakin irtautumista, erilleen vetäytymistä, oman elämäntyylin luomista ja yksinäisyyteen sopeutumista. En tiedä.. Näin en enää aio jatkaa.

3 kommenttia:

Make kirjoitti...

Ei siinä auta kuin ottaa ittiään niskasta kiinni ja vähän ravistaa :) Ihan totta. Ja jättää se pullo korkkaamatta. Eikä sitä hampparia tarvi heti salaattiin vaihtaa, sovitaan vaikka että jokaisen liikutun 20km jälkeen saat syödä kunnon roskaruokasatsin :) Muuten syöt ihan tavallisesti perunoita tai mitä sitten syötkin. Paitsi sitä pitsaa :D

Ms. X kirjoitti...

Näinhän se on.. :) Tuohan kuulostaa hyvältä diililtä, että jokaisen 20km:n jälkeen saa syödä roskaruokasatsin... ;) Sitten sitä varmaan juoksee veri päässä ihan sen kebab- tai muun annoksen perässä hehee..

Make kirjoitti...

Mutta ajattele positiivisesti, sentään juoksisit :D