Minä rehellisesti...

Tuli päivällä otettua muutaman tunnin virkistävät päiväunet, nyt voikin taas valvoa tulevan yön.. Kun mies tuli illalla töistä, tehtiin pitkä lenkki kolmisin; minä, mies ja koira.

..Mutta sitten itse asiaan.. Koska kerran blogini otsikko on "minä rehellisesti", tarkoittanee se tietysti sitä, että pyrin tässä antamaan mahdollisimman rehellisen kuvan itsestäni; sanotaanko vaikka, että raadollisenkin kaunistelemattoman kuvan. Tämä tulee olemaan minulle varmasti terapeuttinen kokemus, sekä samalla suuri haaste, sillä minulla on tapana kaunistella asioita ja antaa itsestäni sellainen käsitys, kuin en tekisi lainkaan virheitä. Ja se on naurettavaa, sillä kaikkihan me teemme virheitä. Minä teen paljon virheitä (enkä edes opi niistä, ennenkuin olen tehnyt ne samat virheet moneen kertaan..) ja ajoittain häpeän itsekurini puutetta sekä sitä, että menen niin usein siitä, mistä se aita on matalin..

...Häpeän tunnustaa, etten elä sellaista elämää kuin olin joskus kaavaillut itselleni; häpeän tunnustaa, ettei minusta ole oikein mihinkään; että olen hulttio; että olen laiska ja saamaton; että olen monessa suhteessa niin virheellinen... Siksi annan itsestäni kanssaihmisilleni kuvan, että olen kovakuorinen ja "cool" ; että olen tasapainossa itseni ja elämäni kanssa. Mutta tämähän ei ole koko totuus, ja minä tiedän sen, tekin tiedätte sen.. Mutta ystäväni eivät sitä tiedä. (Tosin ei minulla kovin läheisiä ystäviä juurikaan edes ole, sellaisia joille haluaisinkaan olla niin avoin.) En koskaan anna heille itsestäni ilmi liikaa..
...kuten esimerkiksi sitä, että olen herkkä ja itken melkein jokapäivä joko surusta tai ilosta, nykyään melkein ihan mistä tahansa.. Tai sitä, että salaan mieheltäni asioita, mutta se ei oikeastaan edes vaivaa minua, koska olen kusipää ja ajattelen, että minulla on oikeuteni myös omaan elämään. Vaikka totuushan on, että vapaus on aina rajallista ja niitä rajoja täytyy kunnioittaa.
...En julista sitäkään, ettei mieheni ja minun välillä ole oikeastaan mitään intohimoa. Uskon ja uskottelen sen kuuluvan asiaan kuuden vuoden jälkeen. Kyllähän me halailemme paljon, mutta sekin tuntuu usein enemmän toverilliselta. Vaan onko se toisaalta niin paha asia, kun kuitenkin aidosti välittää... Ajatellessani elämäämme eteenpäin, voin nähdä meidät kaksi perustamassa perheen. No, suhteeseen liittyy aina oma problematiikkansa ja tätä kaikkea tulen pohtimaan jatkossakin.

..En tunnusta sitäkään asiaa, että olen kuin kaksi (tai monta) eri persoonaa samassa ja monesti muutun tilanteen ja ihmisten mukaan, antaen aina tilanteeseen parhaiten sopivan kuvan itsestäni... (äitini on kyllä nähnyt tämän minussa ja sanoo aina, että se johtuu siitä kun olen horoskoopiltani kaksonen...) Esimerkiksi mieheni ei tunne sitä puolta minussa, millainen olen, kun olen toisaalla. Tietysti meillä kaikilla on elämässä monia eri rooleja, mutta yleensä persoonallisuus ja tyyli, luulisin ainakin, pysyy pääsääntöisesti samanlaisena vaihtuvista tilanteista huolimatta. Ehkä minä sitten vaan vieläkin etsin itseäni.. Alkaa kyllä hiljalleen tuntua, etten löydä siltä etsimisretkeltä koskaan kotiin..

...Sitäkään en haluaisi myöntää, en kirveelläkään, edes itselleni, että vaikka inhoan koko sanaa ja kaikkea mitä se edustaa, niin taidan monessa suhteessa olla "pelinainen". Pelaan monia eri pelejä, mutta vain harvat niistä loppuun asti tai oikeilla säännöillä.

...Enkä kehtaisi, kaikkein viimeisimmäksi tältä erää, oikeastaan myöntää sitäkään etten ole käynyt hammaslääkärissä kuuteen vuoteen (!!), koska pelkään..

...niin... monista pienistä ja suurista tragedioista koostuu palapeli, jota sanotaan ihmiseksi... aina vaan on joku pala hukassa.

En siis ole varmaan koskaan puhunut itsestäni ja asioistani täydellisen rehellisesti niin, ettenkö olisi valehdellut taikka sitten jättänyt jotakin kertomatta. Mutta sekin kai kuuluu ihmisenä olemiseen. Enkä kyllä uskokaan, että kukaan edes pystyisi olemaan aina ja kaikkialla rehellinen, se ei onnistu edes täällä. Jonkinlainen alitajuinen suodatin ihmisessä on, jokin oma sisin alue, jota ei aina edes itse tavoita, ja hyväkin niin. Se ei vaan ole hyvä, jos valehtelee jatkuvasti jostain.. Mutta... pyrin jatkossa olemaan rehellisempi kuin ennen, ainakin täällä. Koska se, että pystyy olemaan rehellinen edes itselleen, on varmasti aika vapauttavaa, puhdistavaakin..